Biologian historia

Oletko kuullut, että strutsit tapaavat piilottaa päänsä hiekkaan? Tai että härät tulevat vihaisiksi nähdessään jotain punaista? Tai että harakat ovat rosvoja ja haluavat kaikkea kiiltävää? Uskotko, että kaikki tämä on totta? Se ei ole totta.

Nämä ovat myyttejä. Kukaan ei ole koskaan nähnyt strutsia pää hiekassa. Härät eivät voi edes erottaa punaista väriä ja harakat näyttävät pelkäävän kiiltäviä esineitä. On olemassa paljon myyttejä ja epätosia ajatuksia maailmasta ja luonnosta. Ne tulevat entisajan tarustosta tai populaarikulttuurista.

Joskus jopa uskonnosta. Usein emme tiedä mistä nämä ideat edes tulevat. Ihmiset ovat aina yrittäneet löytää selityksiä sille, mitä ympärillämme näemme ja usein olemme olleet väärässä. Niinkin myöhään kuin 1500-luvulla elämän ajateltiin kasvavan kuolleesta materiasta - kuten vaikka sieni alkoi kasvaa kuolleesta puusta ja home ilmestyi leivänpalaan. Mutta 1600-luvulla, tieteilijät osoittivat, että tämä oli väärin, kiitos uuden keksinnön.

Mikroskoopin avulla oli mahdollista suurentaa kohteen kuvaa 50-kertaiseksi. He pystyivät näkemään, että elävät organismit koostuvat soluista. He oppivat yhä lisää soluista, ja tulivat johtopäätökseen, että elämä voisi syntyä vain toisesta elämästä. Tuli mahdolliseksi muodostaa soluteoria, yksi biologian peruskivistä. Ja näin moderni biologian tutkimus syntyi.

Biologian historia sisältää useita löytöjä, jotka ovat perustavanlaatuisesti muuttaneet tapaamme katsoa elämää. Luonnossa elää laaja valikoima eläimiä ja kasveja, jotka ovat usein täysin sopeutuneet elinympäristöönsä. Pitkän aikaa vallalla oleva ajatus oli, että tämän kaiken oli ajatellut ja luonut joku tai jokin. Mutta 1800-luvulla toinen tieteellinen löytö haastoi tuon käsitteen... Tämä on Charles Darwin yhdellä matkoistaan.

Kun hän vieraili Galapagos-saarilla, hän huomasi jotain kiinnostavaa. Tietynlaiset linnut olivat vähän erilaisia eri saarilla. Darwin ajatteli, että linnut ovat sopeutuneet elinympäristöönsä, ja hän loi teorian. Vuonna 1859 hän julkaisi kirjan "Lajien synty". Hän kuvaili kuinka eläin- ja kasvilajit ovat kehittyneet toisista lajeista pienten muutosten ja hitaan ympäristöön sopeutumisen kautta.

Elinympäristöön parhaiten sopeutuneella yksilöllä on parhain mahdollisuus selviytyä ja saada jälkeläisiä. Yksilön luonteenpiirteet periytyvät. Tämä on evoluutioteoria, yksi tärkeimmistä löydöistä biologian historiassa. Se toi täysin uuden katsantokannan maailmasta ja luonnosta. Evoluutio on toinen biologian kulmakivistä.

1900-luvulla tieteilijät oppivat kuinka ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle, kiitos geenien löytämisen. Joka solussa on tiettyjä molekyylejä, jotka sisältävät tietoa synnynnäisistä ominaispiirteistä. Nämä ovat DNA-molekyylejä. Geenimme sisältyvät niihin. Tutkimusta DNA-molekyyleistä ja perinnöllisyydestä kutsutaan genetiikaksi, ja se on toinen biologian kulmakivistä.

Nykyään biologista tutkimusta tehdään enimmäkseen laboratorioissa, missä DNA-molekyylien ominaisuuksia tutkitaan. Tämä antaa esimerkiksi tietoa siitä, miten sairaudet toimivat ja kuinka niitä voidaan parantaa. Biologia on kehittynyt nopeasti vuosien aikana, ja tietoa löydetään monin tavoin. Voit tutkia soluja tai DNA-molekyylejä mikroskoopilla tai mennä tekemään kenttätutkimuksia, ja oppimisen perusta on aina tieteellinen metodi. Ja aina silloin tällöin tapahtuu se, mistä kaikki tiedemiehet unelmoivat: löytö, joka muuttaa ja syventää näkemystämme biologiasta ja elämästä.

Kuten soluteoria, evoluutioteoria tai genetiikka. Ja samalla entisaikojen myyttejäkin saattaa murtua.