Johdatus taksonomiaan

Katso! Aaseja. Ja vielä yksi. Mutta tuo ei näytä ihan aasilta. Eikä hevoselta.

Ei, se on totta. Se on puoliksi aasi, puoliksi hevonen. Miten niin "puoliksi"? Sen isä on hevonen, ja sen äiti on aasi. Tuo eläin on muuli.

Se on kahden lajin risteytys. Aloitetaan alusta. On olemassa eläin nimeltä hevonen. Me kaikki tiedämme sen. Hevoset voivat paritella toisten hevosten kanssa.

Ne saavat varsoja, jotka kasvavat isoiksi ja voivat puolestaan paritella ja saada uusia varsoja. Kun kaksi eläintä parittelevat ja saavat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä - eli sellaisia jotka voivat saada lapsia - sanomme niiden olevan samaa lajia. Hevonen on eläinlaji. Aasi on toinen eläinlaji. Aasit voivat saada toisten aasien kanssa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Mutta jos hevonen ja aasi saavat jälkeläisiä tuloksena on muuli, joka on lisääntymiskyvytön, eikä siis voi saada jälkeläisiä. Aasit ja hevoset ovat eri lajeja. Mutta, miten aasit ja hevoset voivat silti saada jälkeläisiä, jos ne eivät ole samaa lajia? No, koska ne ovat läheisesti sukua toisilleen. Eivät serkkuja tai pikkuserkkuja - mutta tarpeeksi läheisiä.

Kaikilla kasvi- ja eläinlajeilla on latinankielinen tieteellinen nimi, jossa on kaksi sanaa. Villihevoset ovat Equus ferus. Tässä on aasi. Equus africanus. Näetkö?

Nimi "equus" on sama molemmilla lajeilla. Se on suvun nimi. Equus. Kuuluuko "Equus"-sukuun lisää lajeja? Kyllä, esimerkiksi seepra.

Tässä on tasangon seepra, Equus quagga. Sama suvun nimi, mutta eri lajin nimi. Mutta mitä se tarkoittaa, että ne ovat sukulaisia? Näemme selvästi, että hevoset, aasit ja seeprat näyttävät aika samanlaisilta ja käyttäytyvät samankaltaisesti. Ne kävelevät neljällä kaviolla, ja niillä on suipot korvat.

Ne syövät heinää ja elävät laumoissa. Mutta kaikista tärkein asia on, että niillä on yhteinen alkuperä. Kerran, useita miljoonia vuosia - ja lukuisia sukupolvia - sitten, näillä hevosenkaltaisilla eläimillä oli yhteinen esi-isä. Osa eläimistä jätti lauman, ja häipyi muualle. Niiden jälkeläiset sopeutuivat hitaasti uusiin elinympäristöihin, ja lopulta, niistä tuli niin erilaisia alkuperäiseen ryhmään verrattuna, että niistä oli muodostunut uusi laji.

Eli yhteinen esi-isä antoi alun uusille yksilöille, jotka näyttävät jotenkin samanlaisilta, mutta myös selvästi erilaisilta. Eri lajit, mutta sukua toisilleen. Voimme seurata lajien kehittymistä vielä kauemmas. Näimme, että villihevosten laji kuuluu hevosten sukuun. Ja se kuuluu myös hevoseläinten heimoon - "equidae" ja nisäkkäiden luokkaan - "mammalia".

Saatat ehkä tietää nisäkkäistä. Ne ovat kaikki eläimiä, jotka synnyttävät eläviä poikasia ja imettävät niitä. Kuten koirat, norsut ja - ihmiset. Kyllä. Me olemme nisäkkäitä ja kuulumme samaan luokkaan kuin hevoset.

Voimme jäljittää lajimme kehityksen nisäkkäiden luokasta kädellisten lahkon ja suurten ihmisapinoiden heimon kautta koko matkan päättyen lajiin nimeltä Homo sapiens. Tämä on ihmisen tieteellinen nimi. Ja tietenkin on myös muita haaroja, joita seurata. Isojen ihmisapinoiden heimosta löydämme myös - orangin, gorillan ja simpanssin, omilta sukupuun oksiltaan. Nämä ovat ihmisen lähimpiä elossa olevia sukulaisia maapallolla.

On helppo huomata, että niillä on useita yhteisiä ominaisuuksia kanssamme. Näemme myös, että kun kaikki kasvi- ja eläinlajit järjestetään ryhmiin, rakentuu jättimäinen ”puu”, joka kuvaa elämän kehittymistä maapallolla. Ja puun alaosassa on yksi ainoa yhteinen esi-isä. Lajien luokittelua eri sukuihin ja heimoihin kutsutaan taksonomiaksi. Taksonominen puu on suuri ja monimutkainen.

Sinun ei tarvitse tietää sen kaikkia yksityiskohtia, mutta on tärkeää ymmärtää kuinka se toimii, ja se on hyvin hyödyllinen biologeille. Tieteelliset nimet antavat kaikille maailman biologeille yhteisen kielen tutkimuksista keskustelemiseen. Selkeät luokittelusäännöt helpottavat uusien, löydettyjen lajien tunnistamista ja luokittelua. Vaarantuneiden lajien säilyttämiseksi työskentelevien on myös erittäin hyödyllistä tietää mitkä lajit ovat sukua toisilleen. Näetkö?

Olemme kaikki sukua, vaikkakin kaukaista. Ahaa... Toivon, etteivät ne kaikki ala käymään meidän sukukokouksissa!