Valaan evoluutio

Sinivalas on suurin maapallolla koskaan elänyt eläin. Se näyttää jättimäiseltä kalalta, mutta jos katsomme sitä tarkemmin se ei näytä sopivan muiden kalojen joukkoon. Ja se käyttäytyy eri tavalla. Valaan täytyy uida pintaan hengittämään. Koska, aivan kuten maanisäkkäät, valas hengittää ilmaa, jota se vetää sisään keuhkoihinsa.

Kaloilla ei ole keuhkoja. Sen sijaan ne hengittävät kidusten kautta. Ja valas synnyttää elävän poikasen, joka juo äitinsä maitoa. Ne imettävät aivan kuten maanisäkkäätkin. Kalat eivät imetä.

Valaalla on tasainen ruumiinlämpö, noin 37 celsiusastetta, aivan kuten maanisäkkäillä. Kalat vaihtavat niiden kehon lämpötilaa riippuen ympäristöstä. Joten, näyttää siltä, että valas on... nisäkäs! Jos näin on, nisäkkäitä elää sekä maalla että vedessä!

Onko se mahdollista? Ovatko nisäkkäät kehittyneet kahdesti evoluution aikana, kahdessa erilaisessa ympäristössä? Vai ovatko ne kehittyneet vain kerran ja levinneet sitten eri ympäristöihin? Miten voimme selvittää asian? Asetamme kaksi hypoteesia.

Yksi: Nisäkkäät ovat kehittyneet kahdesti evoluution aikana, kerran maalla ja kerran vedessä. Tässä tapauksessa valas on läheistä sukua kalalle, vaikka se on monin tavoin samanlainen kuin maalla elävät nisäkkäät. Hypoteesi kaksi: Nisäkkäät ovat kehittyneet kerran ja sitten levinneet sekä maalle että veteen. Tässä tapauksessa valas on läheisesti sukua maalla asuville nisäkkäille, vaikka se on monin tavoin samanlainen kuin vedessä elävät kalat. Kun laji kehittyy evoluution aikana se tapahtuu asteittain, monessa pienessä vaiheessa.

Jos valaat ovat kehittyneet kaloista, niiden välillä on täytynyt olla muutama laji, joka on osittain kala ja osittain valas. Olentoja, joilla on ehkä ollut kidusten ja keuhkojen yhdistelmä. Onko sellaisista lajeista yhtään jälkiä? Ei, ei yhtä ainoatakaan. Onko olemassa jälkiä valaiden ja maanisäkkäiden välimuodoista?

Kyllä, itseasiassa on! Nämä ovat miljoonia vuosia sitten eläneen eläimen jäänteet, jotka ovat säilyneet kallioperässä. Ne ovat maiacetuksen, sorkkaeläinten lahkoon kuuluvan eläimen fossiili. Katso luurankoa. Vertaa sitä maalla elävän nisäkkään, esimerkiksi kissan luurankoon.

Luurangot ovat aika samanlaisia, mutta maiacetuksen etu- ja takajalat ovat lyhemmät. Nyt vertaa sitä valaan luurankoon. Valaalla on etujalat, jotka ovat vielä lyhyemmät kuin maiacetuksella. Takajalat ovat pienentyneet paljon eivätkä ne ole enää yhteydessä selkärankaan, mutta ne voi hyvin nähdä. Ja on olemassa lisää fossiileja, jotka ovat evoluution välimuotoja maanisäkkäistä ja merinisäkkäistä, eli valaista.

Kallioperän fossiilit antavat kuvan evoluution polusta ja lajien asteittaisesta muuttumisesta. On olemassa lisää tapoja tutkia valaan evoluutiota. Voimme tutkia eläinten DNA:ta. Kahdella lajilla, jotka ovat läheistä sukua, on paljon yhteisiä geenejä. Mitä etäisempää sukua ne ovat, sitä enemmän niiden geenit poikkeavat.

Valailla ja kaloilla on geenit, jotka eroavat toisistaan paljon. Toisaalta valailla ja maalla elävillä nisäkkäillä on paljon yhteisiä geenejä, joten ne ovat paljon lähemmin sukua keskenään Valaan lähin sukulainen maalla on virtahepo. Vaikka valaat ja virtahevot näyttävät niin erilaisilta, suuri osuus niiden geeneistä on samanlaisia. Tämän vuoksi tiedämme, että ne ovat lähemmin sukua toisilleen kuin voisimme ajatella niitä katsoessamme. Joten, kun vertaamme eläinten ulkonäköä, - niiden anatomiaa ja niiden ominaisuuksia - ja kun katsomme fossiileja ja vertaamme eläinten DNA:ta, huomaamme, että toinen hypoteesimme oli oikein.

Valaat ovat kehittyneet nisäkkäistä, jotka asuivat kerran maalla. Ja kaikki nämä havainnot valaan evoluutiosta sopivat siihen, mitä tiedämme lajien kehityksestä. Ne tukevat evoluutioteoriaa.