Hengitys

Kaikkien ihmisten täytyy hengittää. Kehomme, ja sen sisällä olevat elimet, koostuvat pääosin soluista. Ja solut tarvitsevat happea toimiakseen. Jos ne ovat liian kauan ilman happea, ne hajoavat. Sen vuoksi sekä ihmisten että eläinten täytyy hengittää.

Hengität vuosittain noin neljä miljoonaa litraa ilmaa. Ilma, joka menee sisään nenästä ja suusta ohittaa nenäontelon jatkaa nielun ohi ja kulkee pitkin henkitorvea joka jakautuu kahteen keuhkoputkeen, jotka puolestaan jakautuvat pienemmiksi putkiksi eli ilmatiehyiksi keuhkojen sisällä. Keuhkot voisi kuvitella kahtena tyhjänä kassina, jotka sisäänhengittäessä täyttyvät ilmalla. Mutta keuhkot eivät ole ontot. Ne ovat enemmän kuin sieni tai ehkä hapanleipä!

Ne ovat täynnä pieniä pusseja. Ne ovat keuhkorakkuloita eli alveoleja. Keuhkorakkulat ovat ryppäinä kuin pienet viinirypäletertut kaikista ohuimpien ilmatiehyiden päässä. Keuhkorakkulat ovat hyvin pieniä, vain puoli millimetriä halkaisijaltaan, ja ne ovat täynnä pieniä hiussuonia. Täällä keuhkorakkulat koskettavat verisuonia, joista elimistö poimii happea, ja vapauttaa hiilidioksidia.

Täällä kaasujen vaihto tapahtuu. Hengittämästäsi ilmasta saatu happi siirtyy keuhkorakkuloiden seinämien läpi vereen, joka kuljettaa hapen elimistön jokaiseen soluun. Samalla hiilidioksidi siirtyy verestä keuhkorakkuloihin ja poistuu elimistöstä hengityksen mukana. Keuhkorakkulat ovat hyvin pieniä, mutta niitä on paljon, useita satoja miljoonia! Ja siihen on hyvä syy, että niitä on niin paljon.

Keuhkorakkuloiden seinien kautta veri ottaa hapen ja satojen miljoonien keuhkorakkuloiden seinien yhdistetty pinta-ala on suuri. Jos kaikki keuhkorakkulat litistettäisiin, ne veisivät tenniskentän verran tilaa. Se on paljon enemmän kuin kahden ilmakassin pinta-ala olisi. Ja suuremman pinta-alan ansiosta Saamme enemmän happea. Sen takia keuhkoissamme on niin paljon keuhkorakkuloita.

Mutta hengittämiseen tarvitaan muutakin kuin keuhkot. Apua tarvitaan myös lihaksilta. Kaikkein tärkein hengityslihas sijaitsee keskivartalossasi: pallea. Pallea sijaitsee keuhkojasi suojelevan rintakehän alapuolella. Kun hengität sisään, jännität palleaasi, jolloin se supistuu ja laskeutuu.

Rintakehässä oleva tila kasvaa ja keuhkot saavat lisää tilaa. Ne suurenevat, ja ilma imetään sisään. Tätä sanotaan sisäänhengitykseksi. Kun hengität ulos, pallea rentoutuu jälleen. Tila rintakehässä kutistuu, ja ilma työntyy ulos.

Keuhkosi ovat herkät. Kun hengität sisään, ilma kulkee nenäontelon, suuontelon ja sivuonteloiden kautta. Tässä ilma lämmitetään ja kosteutetaan, koska keuhkoja täytyy suojella ilmalta, joka on liian kylmää tai kuivaa. Nenän sisäpuoli on liman ja nenäkarvojen peitossa, jotka toimivat yhdessä kuten suodatin, vangitsemalla pölyä ja likaa. Mutta osa pölystä selviää nenäkarvojen ohi ja jatkaa matkaansa alaspäin.

Ilmaputket ovat pienten karvojen, eli värekarvojen peitossa. Värekarvat nappaavat pölyä ja hiukkasia. Ja liikkumalla aaltomaisesti ylöspäin, värekarvat kuljettavat pölyn yhdessä liman kanssa ylös ja henkitorven kautta ulos. Sitten se kulkeutuu ruokatorveen, ja me nielemme sen.