Näkö

Silmäsi ovat ikkunat ympäroivään maailmaan. Silmäsi näyttävät, kuka tai mitä on ympärilläsi, ja mitä tapahtuu. Se alkaa valosta. Jotta voit nähdä edessäsi olevat esineet, ne täytyy valaista -- auringon avulla tai muulla valonlähteellä. Valonsäteet heijastuvat esineiden pinnasta silmään.

Mutta mitä silmässä on, mikä mahdollistaa valon havaitsemisen ja signaalien tulkitsemisen? Kuinka näkö toimii? Mitä tapahtuu, kun Leon näkee tuon kukan? Silmän etupinta on kirkas ja läpinäkyvä kalvo, joka suojaa silmää pölyltä ja kosketukselta. Jos jokin koskettaa silmän pintaa, kalvo laukaisee refleksin, joka sulkee silmän räpäyksessä.

Myös kyyneleet huuhtelevat pois pölyä ja hiukkasia. Tätä osaa silmässä sanotaan sarveiskalvoksi. Tältä ihmisen silmä näyttää poikkileikkauksessa. Kuten näet, se on lähes pallon muotoinen, ja sitä sanotaan joskus silmämunaksi. Mitä tapahtuu, kun valo osuu sarveiskalvoon?

Katsotaanpa. Se taittuu ja suuntautuu suoraan -- pieneen aukkoon. Tuon aukon koko vaihtelee riippuen siihen osuvan valon määrästä. Jos valo on voimakas, aukko supistuu. Jos valo on heikkoa, aukko laajentuu ja päästää sisään enemmän valoa.

Tätä aukkoa kutsutaan mustuaiseksi, eli pupilliksi. Pupillin ympärillä on kalvo, joka hallitsee lihaksen avulla aukon kokoa. Tämä kalvo on nimeltään iiris eli värikalvo. Värikalvo on kudosta, joka antaa silmälle sen värin. Kun valo on mennyt aukosta, pupillista, läpi, se saavuttaa silmän linssin, mykiön, joka sijaitsee suoraan värikalvon takana.

Linssi toimii aivan kuten suurennuslasi. Se taittaa valon ja kohdistaa sen. Linssin ympärillä oleva lihas muuttaa sen muotoa. Jos kukka, jota katsomme, on kaukana, linssi tarvitsee erilaisen muodon kuin jos kukka olisi lähellä. Jos näkymä on sumea, syynä voi joskus olla linssin ympärillä oleva lihas, ei pysty säätämään linssin muotoa kunnolla.

Silmälasit voivat auttaa, taittamalla valon ja korvaamalla lihaksen kyvyttömyyden. Eli, valo taittuu sarveiskalvon ja linssin avulla. Se säteilee syvemmälle ja saavuttaa silmän takaosassa olevan kalvon. Tämä on verkkokalvo. Kukan kuva heijastuu verkkokalvolle.

Linssin muodosta johtuen kuva on väärinpäin. Verkkokalvo sisältää miljoonia valolle herkkiä soluja. Niitä on kahdenlaisia. Osa niistä havaitsee valon kirkkauden, ja niitä kutsutaan sauvasoluiksi. Toiset havaitsevat värejä, ja ne ovat nimeltään tappisoluja.

Tappisolut tarvitsevat enemmän valoa reagoidakseen. Jos valo on heikkoa tai himmeää, meidän on vaikeampaa nähdä värejä, mutta sauvasolujen ansiosta voimme vielä nähdä jotain. Sauva- ja tappisolut muuntavat kuvan verkkokalvolla pieniksi, sähköisiksi signaaleiksi. Hermosto välittää nämä signaalit aivoihin, joka vastaanottaa ja tulkitsee ne. Kuva oli väärinpäin verkko- kalvolla, muistatkos?

Aivot säätävät kuvan, ja me havaitsemme sen oikeinpäin. Joten, valo ei koskaan kulje aivoihin asti. Se muuntuu valosta hermo- signaaleiksi. Nyt tiedät mitä silmissäsi tapahtuu, kun havaitset kukan. Mutta eikö yksi silmä riittäisi?

Miksi meillä on kaksi? Kyllä, voimme nähdä kukan yhdellä silmällä, mutta kaksi silmää vierekkäin mahdollistaa meille etäisyyksien arvioinnin. Tämän vuoksi liikkuminen maailmassa - tai esimerkiksi ajaminen - on vaikeampaa, jos molemmat silmät eivät toimi hyvin. Sulje molemmat silmäsi hetkeksi, ja avaa sitten vain toinen silmä. Etäisyyden hahmottaminen ei toimi niin hyvin kuin kahdella silmällä.

Kokeile sitä. --