Etusivu
Tehtävät
Kirjanmerkit
Itämeren ekosysteemi
Mikä seuraavista Itämeren keskimääräistä suolapitoisuutta koskevista väitteistä pitää paikkansa?
Viime vuonna Lina ja Leon viettivät kesän Itämeren rannalla. Tänä vuonna he lomailevat Välimeren rannalla. Leon juoksee veteen, roiskien kuin hullu, aivan kuten hän teki viime vuonna Itämerellä. Mutta sekuntia myöhemmin, hän juoksee takaisin sylkien ja silmiään hieroen. Uh, tämä vesi on tosi paljon suolaisempaa kuin Itämeressä!
Tämä oli hieman kivulias tapa huomata, että Itämeren suolapitoisuus on pienempi kuin muissa merissä. Itämeri sijaitsee Pohjois-Euroopassa, rajoinaan Skandinavian niemimaa ja Manner-Eurooppa. Itämeri yhdistyy Atlantin valtamereen vain Pohjanmeren ja useiden matalien salmien kautta. Itämereen laskee yli kaksisataa jokea ympäröiviltä maa-alueilta. Joet toimittavat vettä alueelta, joka on pinta-alaltaan neljä kertaa itse merialueen kokoinen!
Kaikki nämä joet tuovat runsaasti makeaa vettä Itämereen, joten meriveden suolapitoisuus laskee. Itämeri on matala, ja salmet, jotka yhdistävät sen Atlantin valtamereen, ovat kapeita, joten näiden kahden vedet eivät sekoitu keskenään kovin hyvin. Koska täällä vallitsee viileä ilmasto, vettä haihtuu vain vähän. Joten, veden sisältämän suolan määrä - suolapitoisuus - pysyy alhaisena. Kun valtamerien keskimääräinen suolapitoisuus on noin 3,5 prosenttia, Itämeren suolapitoisuus on keskimäärin vain noin 0,8 prosenttia.
Tämän takia Itämeren vesi ei ole makeaa tai suolaista - vaan murtovettä. Itämeren länsiosassa, lähempänä salmia, suolapitoisuus on korkeampi, jopa 2,5 prosenttia. Itämeren pohjoisosassa suolapitoisuus on niinkin matala kuin 0,1 prosenttia. Olosuhteet Itämeren matalissa murtovesissä eivät sovellu kaikille eliöille. Siellä ei ole laajaa kirjoa erilaisia kasveja tai eläimiä.
Kuitenkin, samanlaisia eli saman lajin yksilöitä voi olla useita. Molempia, niin makeanveden ja suolaisen meriveden, lajeja löytyy Itämerestä. Näihin kuuluu leviä, kasveja, eläimiä ja jopa bakteereja. Suurin osa merellisistä kalalajeista, kuten turska, silli, kummeliturska tai kampela elävät Itämeren länsiosissa. Suolapitoisuuden laskiessa lähempänä rannikkoa ja pohjoisella Itämerellä, merilajeja on vähemmän ja makean veden lajeja enemmän.
Näitä ovat esimerkiksi ahven, hauki tai särki. Itämeressä elää myös monia merinisäkkäitä, kuten pyöriäinen, harmaahylje, samoin kuin monet vesilinnut, esimerkiksi harmaalokki. Kaikki nämä elävät ja elottomat osaset luovat ainutlaatuisen ekosysteemin. Itämeren ominaisuudet tekevät tästä ekosysteemistä hyvin haavoittuvaisen ja herkän muutoksille. Itämeren rannikolla sijaitsee useita suuria kaupunkeja ja suuria maa-alueita, joita käytetään maatalouteen sekä teollisuuteen.
Joten, kemikaalit ja muut epäpuhtaudet näiltä alueilta päätyvät ennemmin tai myöhemmin Itämereen. Nämä aiheuttavat vesien pilaantumista ja lisäävät ravinteiden määrää vedessä. Tämä voi johtaa lisääntyneeseen kasvuun levillä ja tietyntyyppisillä bakteereilla, jotka voivat olla vaarallisia muille merilajeille, ja jopa ihmisille. Meriliikenteellä ja kalastusteollisuudella on myös valtava vaikutus ekosysteemiin. Ihmisen toiminta vaikuttaa niin saastumiseen kuin eliöihin, sekä suola- ja happipitoisuuksiin Itämeressä.
Itämeren veden uusiutuminen kestää noin 30 vuotta. Joten, Itämeren ekosysteemi voi toipua, jos siihen annetaan mahdollisuus. Ja tämä hyödyttäisi niin meitä kuin luontoakin.