Lajien välinen vuorovaikutus: Järvet

Järvet ovat vesialtaita, missä lämpötila, happi ja valo luovat ympäristön, jossa eliöt voivat elää. Ne ovat täynnä kasveja, leviä, kaloja, hyönteisiä ja pieneliöitä kuten bakteereita tai sieniä. Kaikki nämä elävät ja elottomat olennot järvissä luovat EKOSYSTEEMIN. Järvissä elävät eliöt jakavat elintilan ja resurssit muiden kanssa. Ne ovat usein toisistaan riippuvaisia ja niiden pitää olla keskenään vuorovaikutuksessa.

Ne muodostavat ELIÖYHTEISÖN. Kasvit ja levät tuottavat happea ja oman ravintonsa fotosynteesin kautta. Niinpä niitä kutsutaan TUOTTAJIKSI. Jotkin levät ovat niin pieniä, että ne ovat käytännössä näkymättömiä. Ne kelluvat vapaasti vedessä.

Tämän takia niitä kutsutaan: KASVIPLANKTONIKSI, joka tarkoittaa "vaeltavaa kasvia". Toiset eliöt käyttävät happea hengittämiseen ja syövät kasviplanktonia, kasveja tai toisia eläimiä. Ne ovat KULUTTAJIA. Esimerkiksi, kasviplanktonia syövät pienet äyriäiset, kuten vesikirput. Nämä, puolestaan, toimivat ravintona kaloille, kuten karpeille.

Karpin voi syödä jokin lintu, kuten haikara. Tällä tavalla eliöt ovat yhteydessä RAVINTOKETJUSSA. Yleensä eläimet syövät useampaa kuin vain yhdenlaista ravintoa. Ne kuuluvat erilaisiin ravintoketjuihin, ja muodostaen näin RAVINTOVERKON. Karppi syö kasviplanktonia, vesikirppuja ja hyönteisiä, joten se on niiden PETO, mutta se voi joutua haikaran tai hauen syömäksi.

Silloin siitä tulee SAALIS. Tätä kutsutaan SAALISTUKSEKSI. On myös eliöitä kuten sienet ja bakteerit, jotka syövät eli hajottavat kuolleita leviä, eläimiä ja kasveja kaikissa ravintoketjun tasoissa. Niitä kutsutaan HAJOTTAJIKSI. Hajottajat hajottavat kuolleita eliöitä yksinkertaisiksi aineiksi kuten ravinteiksi.

Nämä tulevat uudelleen käytetyksi kun levät tuottavat ravintoa. Eliöt, jotka syövät samaa ravintoa, KILPAILEVAT keskenään. Esimerkiksi, haikarat kilpailevat keskenään karppisaaliista. Ne kuuluvat samaan lajiin. Tätä kutsutaan LAJINSISÄISEKSI KILPAILUKSI.

Mutta haikarat kilpailevat myös haukien kanssa, jotka kuuluvat eri lajiin. Silloin kyseessä on LAJIENVÄLINEN KILPAILU. Jotkin eliöt muodostavat läheisiä vuorovaikutussuhteita. Tätä kutsutaan SYMBIOOSIKSI. Esimerkiksi, viherlevä ja vedessä elävä sieni, kasvavat yhdessä muodostaen jäkälän.

Näin niiden on helpompi selviytyä ja kasvaa suuremmiksi. Sekä sienet että levät hyötyvät tästä suhteesta. Se on yksi symbioosin tyyppi, nimeltä MUTUALISMI. Toisenlainen esimerkki symbioosista on lammessa kasvavan vitakasvin ja kuoreen välinen suhde. Kala hakeutuu kasvin suojaan piiloon pedoilta.

Vita ei hyödy suhteesta, mutta siitä ei ole myöskään haittaa. Tämänkaltainen symbioosi on nimeltään PÖYTÄVIERASSUHDE. Joskus yksi eliö hyötyy ja toinen vahingoittuu, ja tämäkin voi olla esimerkki symbioosista. Esimerkiksi, loinen kiinnittyy kalaan ja imee siitä ravintoa. Kala vahingoittuu, koska loinen aiheuttaa taudin.

Tätä kutsutaan LOISSUHTEEKSI. Järvissä elävät eliöt ovat vuorovaikutuksessa eri tavoin. Ne voivat syödä tai tulla syödyksi peto-saalis -suhteessa olevien eliöiden kanssa. Ne voivat tehdä yhteistyötä muodostamalla mutualistisen symbioosin tai käyttää toisia eliöitä omaksi hyödykseen pöytävierassuhteessa tai loisimalla. Tai - kuten hajottajat - ne voivat hajottaa kuolleita eliöitä ja palauttaa ravinteet takaisin ympäristöön.

Lopulta, kaikki on läheisesti yhteydessä järven ekosysteemissä.