Lajien välinen vuorovaikutus

Lina on erittäin nälkäinen. Voi ei! Jääkaappi on tyhjä, mitä tapahtui?! - Leon! Mitä minä nyt voin syödä?! Veljet ovat pahimpia!

Joskus ruoka ja muut resurssit ovat rajallisia. Mitä voit tehdä? Voit kilpailla niistä, tai jakaa ja tehdä yhteistyötä. Se toimii samalla tavalla luonnossa, missä eri yksilöt asuvat yhdessä samalla alueella. Joskus eliöt toimivat hyvin yhdessä, joskus ne jättävät toisensa huomiotta ja joskus ne taistelevat.

Katsotaanpa miten se toimii! Jotkin yksilöt auttavat toisiaan olemaan vahvempia ja turvassa. Ne voivat varoittaa ja suojella toisiaan, etsiä ruokaa tai metsästää. Jos mangusti näkee jotain vaarallista, esimerkiksi kotkan, se varoittaa muita mangusteja, jotta ne voivat piiloutua yhdessä rakennettuihin tunneleihin. Ne ovat paremmassa turvassa, koska ne tekevät yhteistyötä!

Joskus yhden lajin yksilöt tekevät yhteistyötä toisen lajin yksilöiden kanssa. Menestyäkseen tai edes selviytyäkseen yksi niistä tarvitsee toista. Ja joskus ne molemmat tarvitsevat toisiaan. Tätä kutsutaan symbioosiksi. Kun mehiläinen syö mettä kukasta, siitepölyä tarttuu kukasta mehiläiseen.

Kukat auttavat mehiläisiä saamaan ravintoa, ja mehiläiset auttavat kukkia tuottamaan uusia kasveja. Apu on molemminpuolista - sekä mehiläiset että kukat saavat toisistaan jotain hyödyllistä. Tällaista symbioosia kutsutaan yhteistoiminnaksi - mutualismiksi. Kun jokin eliöistä hyötyy jotain tilanteesta, mutta toinen ei hyödy tai menetä mitään, tämäkin voi olla symbioottista. Jos lintu rakentaa pesän onttoon puuhun, puu ei voita eikä häviä mitään.

Mutta lintu ja sen munat saavat suojan. Tällaista symbioosia kutsutaan pöytävierassuhteeksi. Joskus yksi laji hyötyy symbioosista, mutta se vahingoittaa toista. Kun koiraan tarttuu kirppuja, ne elävät koiran turkissa ja imevät verta elääkseen. Koira vahingoittuu, mutta se ei voi sille mitään.

Kirppu elää isännässään - koirassa - niin pitkään kuin mahdollista. Kirppu on loinen. Tällaista symbioosia kutsutaan loisinnaksi. Jotkin eliöt eivät tee yhteistyötä kenenkään kanssa ja niiden on yleensä taisteltava saadakseen tarvitsemansa. Tätä kutsutaan kilpailuksi.

Esimerkiksi metsässä olevat männyt kilpailevat maaperän ravinteista. Ne taistelevat myös kasvutilasta ja auringonvalosta, jota ne tarvitsevat tuottaakseen energiaa. Ne kilpailevat muiden mäntyjen kanssa - saman lajin edustajien kanssa. Tämä on lajinsisäistä kilpailua. Kun eri lajit taistelevat samoista resursseista, esimerkiksi eri lintulajit, jotka syövät samoja siemeniä, sitä kutsutaan lajienväliseksi kilpailuksi.

On myös lajeja, jotka tappavat muita eliöitä saadakseen ravintoa. Esimerkiksi kotkat metsästävät pienempiä lintuja. Tätä kutsutaan saalistukseksi. Lajeja, jotka syövät toisia eliöitä, kutsutaan pedoiksi. Eliöiden välistä vuorovaikutusta tapahtuu koko ajan ja sillä on erittäin tärkeä rooli.

Mutta kaikki saman alueen eliöt eivät ole vuorovaikutuksessa keskenään. Jotkin lajit välttävät kilpailua. Esimerkiksi kirahvilla on pitkä kaula ja se syö lehtiä korkealta puusta, jonne vain harvat ylettyvät. Niillä on oma ekologinen lokeronsa ja ne ovat sopeutuneet siihen. Kirahvien kehossa on myös kuvioita, joten leijonien on vaikea nähdä niitä.

Tällä tavoin ne välttävät saaliiksi joutumisen. Leon tietää olevansa pulassa. Mutta hänelläkin on yhteistyöstrategia! - Lina, katso! Tein sinulle voileivän! Hm, ehkä pikkuveli ei olekaan niin paha!