Kaikki on muodostunut atomeista

Voih, vain yksi sokeripala jäljellä. Saat puolet siitä, jos haluat. Mitä, jos palojen puolittamista voisi jatkaa loputtomiin? Niin, että ne joka kerta pienenisivät. Voisiko niistä tulla äärettömän pieniä?

Tai voiko jokin pala olla niin pieni, ettei sitä voida jakaa? Se on hyvä kysymys, Michael. Muinaisessa Kreikassa filosofit kysyivät samaa asiaa yli kaksituhatta vuotta sitten. Eivät ainoastaan sokeripaloista, vaan kaikesta meidän ympärillämme. Voidaanko jokin asia rikkoa äärettömän pieniin osiin?

Vai onko se tehty osista, joita ei voi jakaa? Kreikkalaisilla oli oma sana noille jakamattomille osille - "atomos". Zoomataanpa yksi sokerinmuru noin miljoonakertaiseksi. Se on juuri niillä rajoilla, mitä tehokkain mikroskooppimme voi näyttää. Ja siinä ne ovat - atomit.

Nämä pienet, pallonmuotoiset jutut ovat kaiken rakennusaine. Lukuun ottamatta valoa ja lämpöä ja joitakin muita säteilymuotoja, kaikki ympärillämme rakentuu atomeista. On olemassa yli sata erilaista atomia - eri alkuainetta. Niiden koko ja paino vaihtelee samoin kuin se tapa, jolla ne kiinnittyvät toisiin atomeihin. Useimmat aineet muodostuvat eri alkuaineiden atomeista - ne ovat yhdisteitä.

Kuten sokeri, joka muodostuu kolmesta alkuaineesta: hiilestä, vedystä ja hapesta. Sokerikuutio sisältää noin kaksisataa tuhatta miljardia miljardia atomia. Jos kirjoitat tuon numeron, siinä on kakkonen ja 23 nollaa. Yhdessä sokerikuutiossa on saman verran atomeita kuin maapallolla on hiekanjyviä, sisältäen kaikki aavikkojen ja merenpohjien hiekat. Joten, vastataksemme kysymykseen siitä, miten aineen voi jakaa: Jos jaat sokeripalan kahteen osaan ja jatkat palojen jakamista 77 kertaa - päädyt lopulta yhteen atomiin.

Sana "atomos" - eli "jakamaton" - ei kuitenkaan ollut kovin hyvä sanavalinta. Atomit itsessään on tehty vielä pienemmistä osista. Mutta säästetään se ensi kertaan.