Atomit voivat kiinnittyä toisiinsa

Me olemme kaikki erilaisia. Jotkut tykkäävät viettää aikaa ison kaveriporukan kanssa. Toiset ovat mieluummin yksin. Ja sitten on olemassa parhaita ystäviä, jotka viettävät aikaa vain toistensa kanssa. Atomeilla on sama juttu.

Argon tykkää olla yksin. Metalliatomit, kuten rauta, kerääntyvät isoihin ryhmiin - niitä on yhdessä miljardeja. Sitten taas typpiatomit pysyvät usein lähellä toisiaan, kahdestaan. Mikä sitten määrittelee sen, kuinka sosiaalisia atomit ovat? Siihen ovat syynä uloimman elektronikuoren elektronit - eli valenssielektronit.

Jos atomilla on kahdeksan elektronia valenssikuorellaan - silloin se on tyytyväinen. Sen ei tarvitse yhdistyä kenenkään muun kanssa. Näin on esimerkiksi argon-kaasun tapauksessa. Kahdeksan on kuin taikanumero atomien maailmassa. Atomit haluavat aina kahdeksan valenssielektronia - tätä kutsutaan oktettisäännöksi.

Metalliatomien täytyy päästä eroon elektroneista saadakseen niitä kahdeksan uloimmalle elektronikuorelle. Tämän tapahtuessa hävitetyt elektronit pyörivät ympäriinsä kuulumatta millekään tietylle atomille. Näin metalliatomit voivat muodostaa miljardien atomien kappaleita. Kuten nämä rauta-atomit. Valenssielektronit ovat kuin liima, joka pitää metalliatomit yhdessä.

Sitten on atomeja, jotka tarvitsevat lisää elektroneja saadakseen kahdeksan elektronia ulkokuorelleen. Ne voivat valita eri tavoista. Ne muodostavat pienempiä yksiköitä, missä ne jakavat joitakin niiden valenssielektroneja toisilleen. Sen sijaan, etteivät ne kuuluisi millekään atomille, kuten metalleille, nämä jaetut elektronit kuuluvat molemmille atomeille. Nämä pienet atomiryhmät ovat nimeltään molekyylejä.

Molekyyli voi koostua kahdesta atomista, tai kolmesta tai neljästä... aina useaan tuhanteen asti. Joten, molekyyli koostuu pienestä ryhmästä atomeja, jotka ovat kiinnittyneet toisiinsa. Molekyylit voivat koostua saman alkuaineen atomeista, kuten tämän typpimolekyyli, tai tämä rikkimolekyyli. Tai ne voivat koostua eri alkuaineiden atomeista, kuten tämä vesimolekyyli.

Kun eri alkuaineet kootaan molekyyleihin, ne ovat muodostaneet uuden yhdisteen. Vesi ei ole hapen ja vedyn sekoitus. Se on kemiallinen yhdiste, joka muodostuu kahdesta alkuaineesta. Yhdisteellä on yleensä täysin erilaiset ominaisuudet kuin niillä alkuaineilla, joista se on muodostunut. Esimerkkinä natriumkloridi - eli tavallinen pöytäsuola.

Natrium on syövyttävä metalli. Kloori on myrkyllinen, syövyttävä kaasu. Kun niistä tekee yhdisteen - ne ovat harmittomia. Jotkut molekyylit pysyvät yhdessä aika löysästi. Ne voivat helposti hajota tai vaihtaa atomeja toisten molekyylien kanssa.

Toiset molekyylit ovat vakaampia. Kun nuo atomit yhdistyvät keskenään, ne yleensä pysyvät siinä molekyylissä. Kuten parhaat ystävät, jotka pysyvät yhdessä kaikesta huolimatta. Miksi argonin atomit haluavat olla yksin? Siksi koska niillä on kahdeksan elektronia uloimmalla kuorella.

Miksi rauta-atomit tykkäävät olla niin paljon muiden kanssa? Siksi koska ne ovat potkineet pois osan elektroneistaan. Vapaana kulkevat elektronit pitävät näitä rauta-atomeja yhdessä kuin liima. Miksi typpiatomit ovat kuin kaksi parasta ystävää, jotka ovat aina vain kahdestaan, eivätkä huomioi muita? Sen takia, koska ne ovat muodostaneet molekyylin, jossa ne jakavat osan elektroneistaan.

Kaikissa näissä kolmessa tapauksessa, atomit tekevät näin, koska ne haluavat saada kahdeksan elektronia niiden uloimmalle elektronikuorelle. Se tarkoittaa, että ne ovat tyytyväisiä, eivätkä tahdo leikkiä kenenkään muun kanssa. Pahoittelut siitä, Leon!