Hapot

Haluatko sitruunamehua? Hyi, se on liian hapanta! Tottakai se on hapanta! Se sisältää paljon happoa - sitruunahappoa. Kyllä, sen takia lisäämme sokeria sitruunamehuun.

Se tavallaan... poistaa hapon. Eikä poista. Sokeri ainoastaan peittää happaman maun. Jos mittaisin happamuuden, se pysyisi ennallaan.

Mitä sinä oikein tarkoitat? Jos se ei maistu happamalta, se ei voi olla hapanta! Ei Michael, Jenny on täysin oikeassa. Kykyämme määritellä happamuutta maistamalla voidaan huijata sokerin avulla, mutta happamuus on kemiallinen ominaisuus. Ja sen mittaamiseen on muitakin tapoja kuin maistaminen.

Mitä happamuus on? Katsotaanpa sitruunamehun ainesosia: Vesimolekyyli ja sitruunahappo- molekyyli. Näitkö, mitä juuri äsken tapahtui? Jokin irtosi sitruunahappomolekyylistä ja kiinnitti itsensä vesimolekyyliin. Katsotaanpa vielä kerran.

Se on vetyioni, joka siirtyy happomolekyylistä - vesimolekyyliin. Vetyioni kiinnittyy aina toiseen molekyyliin, kuten veteen, mutta yksinkertaisemmin sanottuna siitä tulee vain "vapaa vetyioni", H-plus. Ja näiden niin kutsuttujen "vapaiden vetyionien" lukumäärä määrittelee happamuuden. Eli, jos liuoksessa on vapaita vetyioneja, se on hapanta? Ei se ole niin yksinkertaista.

Jopa puhtaassa vedessä käy näin. Mitä? Halkesiko vesi juuri äsken kahtia? Kyllä, vaikka vesi on täysin puhdasta, joitain "vapaita vetyioneja" muodostuu, kun vesimolekyylit hajoavat noin. Mutta vain yksi vesimolekyyli kuudesta- sadasta miljoonasta tekee näin.

Se tarkoittaa, että vetyioneja on kaikissa vesiliuoksissa, jopa puhtaassa vedessä. Jos vetyioneja on enemmän kuin puhdasta vettä - se tarkoittaa vetyionien suurempaa pitoisuutta - eli sanomme liuoksen olevan hapan. Mitä enemmän vetyioneja, sitä happamampaa se on. Kuten sitruunan mehu. Sen vetyionien pitoisuus voi olla kymmenen tuhatta ja jopa satatuhatta kertaa suurempi kuin puhtaan veden.

Eikä se muutu, vaikka laittaisit sokeria siihen. Se on silti yhtä hapanta. Maistuisiko muutama vetyioni lisää? Kyllä, mutta minulle riittävät nämä tässä vedessä.