Otsonikerros

Oi, on niin mukavaa, kun aurinko paistaa. Voisin olla tässä koko päivän. OK, mutta muista, että on vaarallista olla liian kauan auringossa kun se on korkeimmillaan. Koska kuumenen liikaa? Ei, vielä vähän pahemmasta on kyse.

Auringonsäteet ovat täynnä energiaa. Ja se energia on muodoltaan sähkömagneettista säteilyä. Osa säteilytyypeistä menee suoraan ilmakehän läpi. Näkyvä valo esimerkiksi, ja suurin osa lämpösäteilystä. Muut säteilytyypit, jotka voivat olla haitallisia meille, suodattuvat ilmassa, kuten gamma- ja röntgensäteet.

Ja hyvä niin. Mutta on olemassa yhdenlaista säteilyä, joka kulkee suoraan normaalin ilman läpi, eikä se todellakaan ole meille hyväksi. Ja se on... …ultraviolettivalo! Jos saamme liikaa tällaista säteilyä - UV-säteilyä - se ei ole vaarallista vain vaaleaihoisille, se voi myös vahingoittaa DNA:tamme ja altistaa meidät ihosyövälle. Mutta mikä tuo on?

Onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on otsonimolekyyli. Otsoni on eräs alkuaine hapen muoto. Se pystyy pysäyttämään suurimman osan ultraviolettisäteilystä.

Otsonimolekyyli on muodostunut kolmesta happiatomista. Kun niihin osuu ultraviolettisäteilyä, ne jakautuvat kahteen osaan: happimolekyyliksi ja yksittäiseksi happiatomiksi. Yksittäinen happiatomi ei ole ollenkaan tyytyväinen yksin, joten pienen hetken kuluttua se kiinnittää itsensä taas happimolekyyliin ja muodostaa uuden otsonin. Joten otsonimäärä pysyy enemmän tai vähemmän muuttumattomana. Mutta mihin UV-säteily meni?

No, säteilyn kantama energia käytettiin otsonimolekyylin hajottamiseen. Otsoni pysäytti säteilyn. Otsoni on suojannut maapalloa ultraviolettisäteilyltä yli viisisataa miljoonaa vuotta. Mutta noin viisikymmentä vuotta sitten, asiat menivät melkein hirvittävästi pieleen. Tämä kallis jääkaappi käyttää erittäin hyvää ainetta: Freonia.

Paras osa tässä on se, ettei se ole ollenkaan haitallista ympäristölle! Se ei reagoi minkään kanssa! Ongelma oli se, että kun nämä freonit vuosivat ulos ilmakehään, ne pystyivät hajottamaan otsonia. Mutta kesti useita vuosia, ennen kuin huomasimme sen. Kun otsoni alkoi hävitä, yhä enemmän ultraviolettisäteilyä saavutti maapallon.

Ja se ei ole hyvä juttu. Lukuun ottamatta ihon vahingoittamista ja syöpäriskin kasvamista, se voi vaikuttaa kasveihin kuten myös meren planktoniin. Mutta jos otsoni häviää kokonaan johtuen ympäristöön päästämistämme kemikaaleista, emmekö voisi vain tehdä lisää otsonia korvataksemme sen, minkä freoni on tuhonnut? Paljon otsonia itseasiassa säteilee auton pakokaasuista ja teollisuudesta. Mutta se ei ole ollenkaan hyväksi, koska sitä on myrkyllistä hengittää.

Eli haluamme, että korkealla ylhäällä on suuri määrä otsonia, joka suojelee meitä UV-säteiltä, mutta emme halua sen olevan lähellä maanpintaa, jolloin se vaikeuttaisi hengitystämme. Nykypäivänä freonikaasut on lähes kokonaan kielletty, mutta ne pysyvät ilmakehässä ja tuhoavat otsonimolekyylejä vielä monia vuosia. Joten valitettavasti, meidän täytyy elää niin, että meihin osuu paljon ultraviolettisäteilyä. Aivan kuten Michael ja Jenny rannalla. Onneksi ostimme tämän aurinkorasvan.

Nyt voimme olla täällä vähän kauemmin.